HS ja koko hela maailma keskustelee uskonnosta

Maailmani ei silti ole poissa radaltaan, ei vaikka ei. Siis Helsingin Sanomat sanoi ei mielipidekirjoitukselle aiheesta. Mutta kirjoitettu on, joten tässä se on,  kuten tarjosin Hesarille 15.1.

Uskonnot vain osaa historiallista viitekehystä

Kahtiajakautumisen aika ei ole ohi, ei myöskään uskonnon ja uskonnonopetuksen suhteen. Vuonna 2003 luovuttiin laissa käsitteestä ”tunnustuksellinen uskonnonopetus”. Jos opettaja kuitenkin antaa ymmärtää, että jumala ja Jeesus ovat olemassa, ja suhtautuu raamattuun kuten tietosanakirjaan – eikä kuten esimerkiksi Kalevalaan – niin silloin tunneilla esitetyt tarinat muuttuvat käytännössä tunnustuksellisiksi. Viime aikoina on huudettu historian ja uskonnon puolesta ja niitä vastaan, ja myöskin työnnetty nämä aineet kehään harrastamaan kukkotappelua keskenään.

Jokainen vanhempi voi itse huolehtia jälkipolven uskonnollisesta uskonnonopetuksesta ja siihen liittyvistä eettisistä näkökulmista. Aivan kuten jokaisen vanhemman kuuluu muutenkin kasvattaa lastaan. Oman uskonnon testamenttaamiseen ei tarvita koulun/valtion vetoapua ja sponsorointia. 

Koululle kuuluu yleissivistyksen missio. On aika vanhanaikaista pitää uskonnonopetus erillään historian opetuksesta, ja varsinkin lahjoittaa uskonnolle suhteettoman paljon vuositunteja verrattuna historian opetukseen. Uskonnot historiallisina ja yhteiskunnallisina ilmiöinä voisi integroida – siinä missä muutkin ilmiöt jotka ovat vaikuttaneet ihmis- ja yhteisöelämään sekä paikallisesti että laajemmin – historian oppikirjoihin.

Uskonnonopetusta puolustetaan usein eettisillä heitoilla. Mutta Raamattu on mielestäni lähes yhtä kelvoton moraalimanuaali kuin Hitlerin ja Stalinin opit. Eikä uusi testamentti ole tässä suhteessa vanhaa testamenttia parempi puolikas. Punainen lanka on ihmisen uhraaminen jumalalle ja kannibalismin tarjoama voimauttava vaikutus (jotkut suhtautuvat ko. kannibalismiin konkreettisemmin, jotkut vertauskuvallisemmin). Jeesus ristillä on julma johtotähti. 

Elämänkatsomuksellisia yksilö- ja kansalaistaitoja ja –tietoja on sen sijaan mahdollista tarjota monien muiden aineiden ohessa ja yhteydessä, miksei myös omana oppiaineena.