The Flying Endorfinns

Mitä kaikkea meidän täytyy kestää? Elämä on paljon enemmän kuin kolmen lajin kattaus. Juuri nyt tapahtuu ympäri palloa, kuten harva se päivä. Ukraina ja Gaza ovat otsikoissa. Myös Suomen pääministeri on ollut kalkkiviivoilla. Vähän aikaa sitten hän kävi kestävyysurheilijan ominaisuudessa Joroisissa joraamassa. Vedessä. Pyörän selässä. Jalat tukevasti lenkkitossuissa. Endorfiinit paukkuivat ja kaikuivat mediassa, sen jälkeen. Kuten Piia Elonen toteaa Helsingin Sanomissa: "Ja jos rehellisiä ollaan, Stubbin Twitter-tili näyttää pahalta." (HS Pääkirjoitus 23.7.)

Mutta Ukraina ja Gaza eivät ole näkyneet kovin paljon Hesarin mielipidesivuilla. Valkoposkihanhien ulosteet, suomalaisten tervehtimistavat ja uhanalainen Cygnaeuksen galleria kuuluvat niihin aiheisiin jotka ovat olleet vahvasti esillä niissä mielipidekirjoituksissa jotka ovat päätyneet maamme suurimman lehden sivuille viime aikoina. Täytyy myöntää, pahalta näyttää.

Veikkaan, että silti on kirjoitettu Ukrainasta ja Gazasta. Itse olen lähettänyt Mielipidetoimitukselle. Alla kaksi versiota samasta jutusta.

(Tosin, tuskin saa kirjoittaa tällä tyylillä Hesarin mielipidesivuilla. Siinä se juju varmaan on, ei sisällössä vaan pakkauksessa.)

***

Pienestä kiinni

Aina ei tarvita eduskunta- tai sanomatalon kokoisia otsikoita. Joskus lyhyt ja pelkistetty lause iskee palleaan ja tajuntaan, eikä muuta tarvita.
      "Isona haluaisin olla elossa". Toivoo 17-vuotias nuorukainen Gazassa (HS Ulkomaat 13.7.)
      On myös pienestä kiinni, kun kulutamme, nostamme osinkoja, kuukausirahoja, johtajapalkkoja ja optioita. "Pienet työtoverimme Pakistanissa" (HS Työelämä 13.7.) eivät sitä itse tiedosta, kun he paljain jaloin kahlaavat kaatopaikoilla osina mm. Stora Enson toimitusketjuja. Eikä kukaan ole tainnut kertoa heille, lapsille, että kahtiajakautumisen aika on ohi ja olemme kaikki yhtä suurta työläisperhettä.
      Tosin, aina ei ole pelkästään pienestä kiinni. Mutta siihen Vatikaani paaveineen ei ihan usko. Siksi he ehdottavat maailmanrauhaa Brasilian jalkapallon MM-finaalin ajaksi. Toivon mukaan he rukoilevat lisäksi sen puolesta, että Argentiinan puolustus kestäisi ja maailmanrauha venyisi rangaistuspotkuihin asti.
      Jos luette tämän, tiedätte miten kävi.

(postitettu 13.7.)

Vuoden otsikko meni jo

Antti Berg kirjoitti tv-väkivallasta ja mainitsi Michael Haneken eräänlaisen liikkuvien kuvien vastavoimana. Tämä iltävaltalainen ohjaaja ei peittele väkivallan uhkaa, mutta itse teokset tapahtuvat esirippujen takana, kun kamerat ovat sammuneet. "Se vääntää vatsanpohjassa asti ja saa miettimään, miten rajua väkivalta oikeastaan on." (HS Tänään 20.7.)
      Tästä tuli mieleen vuoden otsikko: "Isona haluaisin olla elossa (HS Ulkomaat 13.7.) Aina ei tarvita eduskunta- tai sanomatalon kokoisia otsikoita. Joskus lyhyt ja pelkistetty lause iskee palleaan ja tajuntaan, eikä muuta tarvita.
      Siis eikä juuri muuta tarvita avaamaan silmiä ja tunneskaaloja. Sen lisäksi tarvitaan kuitenkin ja tietenkin taustatietoja, analysoivia artikkeleita ja kyseenalaistavia kolumneja.
      Puhumme usein suurista kokonaisuuksista, EU:sta, jopa globaalitaloudesta. Kenties voimme röyhistellä että Suomessa tuloerot ovat kansainvälisesti maltillisia - ja edelleen leikkiä että vastakkainasettelun ja kahtiajakautumisen aika on ohi.
      "Pienet työtoverimme Pakistanissa" (HS Työelämä13.7.) ovat tuskin samaa mieltä, kahlatessaan kaatopaikoilla paljain jaloin, osana maailmanlaajuisen edelläkävijän tuotantoprosessia. Tämän lapsityövoiman päähän ei mahdu kuvitelma, että olemme kaikki yhtä ja samaa työväkeä. Ei mahdu, vaikka toimitusketjun pääkonttori sijaitsisi Suomessa ja yhteenkuuluvaisuus olisi meidän presidentin päiväkäsky.

(postitettu 21.7.)

I was a teenage InterRail tripper

In 1975 I visited England for the first time in real life. I had of course been there years and years before in the company of Enid Blytons many young heroes. This time I went all by myself, to work on a farm in Hungerford for a month. It was also my introduction to the world of InterRail tickets.

During the period 1975-1983 I bought at least one InterRail ticket almost every summer. As I had made friends in England, outside or very close to London, I usually got stucked in England, Wales, Scotland and once on the Channel Islands. Unfortunately I experienced very little of the rest of Europe. Some countries or places I railed through and to, though - France, Netherlands, Italy and Greece, where I took a boat to the island of Ios.

I have always loved islands, big ones and small ones. On Ios there where a lot of hippy hoppy shakes going on. A guy from Australia wanted to settle down in a cave where Homeros was buried, he told me. But before that he gave me some music to enjoy, like Birthday Party. Cave was the word, indeed. A song I remember very vividly was this one, Talking Heads Cities. The joyful moments, when I stepped out in the sunshine on the terrace and David Byrne guided me between Scylla and Charybdis. "Think of London, small city / Dark, dark in the daytime / People sleep, sleep in the daytime / If they want to, if they want to /... / I forget to mention, forget to mention Memphis / Home of Elvis and the ancient Greeks /... / But it all works out, sometimes I'm a little freaked out / I'll find a city, find myself a city to live in".

Eventually I found myself living and working in London later on, that summer. I also saw The Birthday Party at The Venue on the 5:th of August; it was a farewell gig to Phill Calvert, the drummer. Blood, sweat and fire. Check out this Greece review from the same era and get a glimpse.

But back in 1976 all this was still shape of things to come. I had joined an InterRail trip together with two friends from my school and hometown. We arrived at Dover, went up and down the cliffs and took the last train somewhere. Had to change from train to train - I bet there were places like Ashford and Appledore (sounds like Harry Potter stuff) - and ended up in Hastings in the middle of the night, instead of good old London town. I never wrote much about my life as a teenage and youth InterRail tripper and hopper. But one night train poem though, it was published in 1978 and here it is, for the first time in English: Night cruising.

Go ride trains, young folks. They can - and they will - take you to parts and dimensions even Google cannot reach.

Dover Hastings All Night Long

NIGHT CRUISING

in Dover at a pub
across the Railway Station
1x2 pints of beer/man
kill an hour

in an empty English train
making its way through the darkness
two friends sleeping
a third one wrestling with beerheavy eyes

lights rushing ahead in the night
hair struggling for freedom
wind draught beating two numb cheeks
secretly absorbing a jolly state of drunkenness

at some station
a bad automatic chocolate machine
with the knife a minor operation
and at once: "are they that easy to rob?"

two watch warps after midnight
end station sparkling up
sleepygrumpy porter
shuts the doors

on the sidewalk outside
sleeping bags rolled out
three friends and two other discarded guests
stars keeping them company

gulls and sea
morning concert under a radiating sky
and the path up to the hills is sweer...
it's Hastings nineteenseventysix


***

This InterRail poem was originally published in 1978 (in a poem book titled Ansiktet mot muren). Translated from Swedish by the writer. Three friends was one of my favourite Gentle Giant albums. And Hastings nineteenseventysix echoes something I learned at school. From 1975 to 1983 I spent some money on boats and trains: I was a teenage InterRail tripper.

Mirror, mirror on the wall, tell me who will last stand tall

"Researchers are working on technology that will look at the way a person's face has aged so far to estimate how it may age in the future." - Reports the Washington Post about an idea brought to life at the University of Illinois at Chicago. This would mean that we could read each others faces like open books, like hospital and illness journals. A new turn of the screw daily known as facebook. Perhaps the Facebook from Zuckerberg could add a new health app to its rooster and boost in some more coins from telling when our friends will be dead and gone.

And insurance companies would for sure like to have this  Big Brother kind of spy device in use. "Magic mirror in my hand, who is the sickest in the land?"