 |
| Potus Donald Trump, looking for a replacement for National Security Adviser John Bolton, we offer you Björn Wahlroos. |
Visar inlägg med etikett Björn Wahlroos. Visa alla inlägg
Visar inlägg med etikett Björn Wahlroos. Visa alla inlägg
onsdag 11 september 2019
Donald Trump looking for Mr NSA...
fredag 23 mars 2018
måndag 4 april 2016
No dear Nordea
 |
| "No dear!" Nordea says a firm but friendly no to all offshore tax havens. No dare? Read your daily news, The Panama Papers. |
lördag 2 april 2016
Micke vs. Nalle
 |
| Nalle Gråbjörn och Micke Rödräv sneglar åt olika håll, genom likartade glasögon och med besläktat bagage i bakfickan. Björn Wahlroos, f.d. vänsterinriktad, nu högerinriktad. Mikael Wiehe, f.d. vänsterinriktad, nu vänsterinriktad |
fredag 13 februari 2015
torsdag 29 januari 2015
onsdag 28 januari 2015
När- och Nordeahjälp så in i Norden
Nordea är bra på närhjälp, men banken har givetvis en gigaduktig styrelseordförande i finansnallen Björn Wahlroos. Vinsten i oktober-december förra året rörde sig kring 1 157 miljoner euro. Det här betyder dignande julaftnar för aktieägarna och också Wahlroos själv, som i och med att han är Sampos största enskilda ägare och Sampo i sin tur är Nordeas största ägare, kommer att kunna njuta av den effektiva närhjälpen. Som Helsingin Sanomat rapporterar: "Hänelle on tiedossa ennätystulot vuonna 2015, sillä Wahlroos on Sammon suurin henkilöomistaja." (HS 28.1.2015)
Det betyder, att då Björn Wahlroos ställer sig framför publiken i Grankulla dagen före Runebergsdagen, för att tala om närhjälp, så har han ytterligare en erfarenhet att falla tillbaka på. Han om någon vet, att närhjälp ger lön för mödan. I synnerhet om man slimmar verksamheten och ser till, att det inte finns allför många andra i närheten. Resultaten talar för sig, och den klockrena lyckosparken får en fortsättning; ett sparprogram om 900 miljoner euro väntar på närhåll. Men som sagt, närhjälp för den ena kan tyvärr smaka björntjänst för den andra. Kanske vi tröstar oss med en liten enkel Runebergstårta: "Den kulan visste hur den tog, det måste erkänt bli." Eller drar till med en vers eller psalm...
Närmare, Björn, till mig,
närmare mig!
Om det än blir en börs
som lyfter mig,
satsar jag innerligt:
Närmare, Björn, till mig,
närmare, Björn, till mig,
närmare mig.
Det betyder, att då Björn Wahlroos ställer sig framför publiken i Grankulla dagen före Runebergsdagen, för att tala om närhjälp, så har han ytterligare en erfarenhet att falla tillbaka på. Han om någon vet, att närhjälp ger lön för mödan. I synnerhet om man slimmar verksamheten och ser till, att det inte finns allför många andra i närheten. Resultaten talar för sig, och den klockrena lyckosparken får en fortsättning; ett sparprogram om 900 miljoner euro väntar på närhåll. Men som sagt, närhjälp för den ena kan tyvärr smaka björntjänst för den andra. Kanske vi tröstar oss med en liten enkel Runebergstårta: "Den kulan visste hur den tog, det måste erkänt bli." Eller drar till med en vers eller psalm...
Närmare, Björn, till mig,
närmare mig!
Om det än blir en börs
som lyfter mig,
satsar jag innerligt:
Närmare, Björn, till mig,
närmare, Björn, till mig,
närmare mig.
lördag 24 januari 2015
Värden i bild - från björntjänst till närhjälp
Att ekonomieprofeten Björn Wahlroos i februari 2015 sveper in till Grankulla på turné, från andra sidan havet, för att tala om närhjälp, är en symptomatisk och inkluderande fixering av republiken Finland, snart med hundra år på nacken och ryggskott i CV:n. Det rimmar bra med nuläget över hela fronten, då den stora frågan är om den inhoppande statsministern är mest känd för sina banbrytande insatser som leverantör av närbilder. Generationsväxlingen är tydlig, det är ett antal krafttag sedan myren, hackan och Jussi. Så till skogs har det gått, att det mest är bara stubb på näthinnan.
Självhjälp är den bästa närhjälpen, om man får tro evangelium enligt Wahlroos. Den Wahlroos vars egentliga mandat i debatten bygger på överföring av skattebetalarnas egendom i svindlande proportioner: Sampo plöjde ner 2,5 miljarder mark i Nalles ficka år 2001. Demokrati är majoritetens tyranni, se där en av de bevingade maximer som vår man i Sverige returnerat till kretsloppet, prånglat ut på marknaden. Spänningen stiger inför lanseringen av uppföljaren, diktatur är minoriterens demokrati.
I och för sig är Wahlroos ingen inskränkt person. Han är också kapabel att leka vid sidan av sandlådan, tänka utanför boxen. Om demokrati är majoritetens tyranni, ligger det rätt nära till hands att ta från fattiga och ge åt rika. Överhuvudtaget, i vissa fall är närhjälp inte den enda hjälpen. EU till exempel bistår med jordbruksstöd åt var och en, inte efter behov utan enligt demokratiska paragrafer. Är man inte allför rigorös i sina principer, så kan man liksom bekämpa och urholka majoritetstyrannin inifrån.
Men några hundra tusen spänn i året som bonus för att bruka Åminnes jordar ger inte tillräckligt stora skördar. Inte heller räcker ett överpris på dryga 50 procent för Mandatums aktier i början av millenniet som närhjälp i det långa loppet. Aktieägarna i Oy Finland Ab, vi skattebetalare och tyrannins trotjänare, står i kö bakom skattebjörnens breda rygg och bara väntar på vår avkastning. Det är ett närgånget hot mot minoritetens demokrati.
Var och en är alltid sig själv närmast. Men ibland är man blind för det som är tätt inpå och då måste man backa och betrakta på håll. Sverige ligger på lämpligt avstånd, tillräckligt nära om det blir drygt – och biståndsarbete i kungariket lönar sig. Där kan man skatta sig lycklig.
Självhjälp är den bästa närhjälpen, om man får tro evangelium enligt Wahlroos. Den Wahlroos vars egentliga mandat i debatten bygger på överföring av skattebetalarnas egendom i svindlande proportioner: Sampo plöjde ner 2,5 miljarder mark i Nalles ficka år 2001. Demokrati är majoritetens tyranni, se där en av de bevingade maximer som vår man i Sverige returnerat till kretsloppet, prånglat ut på marknaden. Spänningen stiger inför lanseringen av uppföljaren, diktatur är minoriterens demokrati.
I och för sig är Wahlroos ingen inskränkt person. Han är också kapabel att leka vid sidan av sandlådan, tänka utanför boxen. Om demokrati är majoritetens tyranni, ligger det rätt nära till hands att ta från fattiga och ge åt rika. Överhuvudtaget, i vissa fall är närhjälp inte den enda hjälpen. EU till exempel bistår med jordbruksstöd åt var och en, inte efter behov utan enligt demokratiska paragrafer. Är man inte allför rigorös i sina principer, så kan man liksom bekämpa och urholka majoritetstyrannin inifrån.
Men några hundra tusen spänn i året som bonus för att bruka Åminnes jordar ger inte tillräckligt stora skördar. Inte heller räcker ett överpris på dryga 50 procent för Mandatums aktier i början av millenniet som närhjälp i det långa loppet. Aktieägarna i Oy Finland Ab, vi skattebetalare och tyrannins trotjänare, står i kö bakom skattebjörnens breda rygg och bara väntar på vår avkastning. Det är ett närgånget hot mot minoritetens demokrati.
Var och en är alltid sig själv närmast. Men ibland är man blind för det som är tätt inpå och då måste man backa och betrakta på håll. Sverige ligger på lämpligt avstånd, tillräckligt nära om det blir drygt – och biståndsarbete i kungariket lönar sig. Där kan man skatta sig lycklig.
tisdag 8 april 2014
Toivotan hyvää matkaa, herra Wahlroos!
Viime viikon virkistäviä uutisia oli tieto siitä, että Björn Wahlroos harkitsee muuttoa Ruotsiin. Henkilökohtaisesti en pidä tätä karhunpalveluksena, päinvastoin – se vähentäisi reilun siivun omasta tyytyväisyysvajeestani. Ja näin se on, vapaassa markkinataloudessa toisen tappio on toisen voitto. Sitä paitsi, kyllä Suomi pärjää. Meillä on isokarhu heti selän takana, joten nallekarhu siellä kauempana ei tunnu miltään.
Syy siihen että Wahlroos olisi vaeltamassa länteen, on Dagens Industri –lehden mukaan tämä: ”Ruotsin verotus on tietyiltä osin keveämpää kuin Suomen” (HS Talous 22.3.). Samalla kaupalla Nallesta tulisi siis elintasopakolainen. Meidän muiden kannattaa toki pitää mielessä, että Suomen kansalaisena Wahlroos on ehtinyt nostaa aikamoisen summan maataloustukea. Tosin se määrä riihikuivaa kalpenee toisen tosiseikan edessä – Mandatum-kauppojen avulla ja kautta Wahlroos rikastui sikamaisesti veronmaksajien rahoilla.
On se aika hölmö, ristiriitainen ellei peräti kaksinaamainen tilanne. Ensin maksamme omalla työllämme avokätisesti Wahlroosille, ja sitten vaadimme toisella kädellä, verottajan hanskalla, näitä jo annettuja (hänen näkökulmastaan saavutettuja) etuja takaisin. Ei ihme, että Wahlroos haluaa pistää pisteen tälle pelleilylle.
Seuraavana päivänä Helsingin Sanomien taloussivut uutisoivat, että ”Perijöiden yhteiskunta tekee paluun” (HS 23.3.). Jutussa otetaan lähtökohdaksi Thomas Pikettyn kirja Capital in the 21st Century, jossa tämä ranskalainen kansantaloustieteilijä ja verotutkija toteaa että kohta emme pysty rikastumaan työtä tekemällä. Eläkeyhtiö Ilmarisen talousjohtaja Jaakko Kiander on samaa mieltä, ja toteaa että tämä muutos koskee myös Suomea. Kartanonherra Björn Wahlroos teki työtä rahansa eteen ns. kreivin aikaan. Hyvää matkaa, siis!
***
Tämän lähetin Helsingin Sanomien mielipidepalstalle. Ei päässyt alkukarsinnoista pidemmälle.
Syy siihen että Wahlroos olisi vaeltamassa länteen, on Dagens Industri –lehden mukaan tämä: ”Ruotsin verotus on tietyiltä osin keveämpää kuin Suomen” (HS Talous 22.3.). Samalla kaupalla Nallesta tulisi siis elintasopakolainen. Meidän muiden kannattaa toki pitää mielessä, että Suomen kansalaisena Wahlroos on ehtinyt nostaa aikamoisen summan maataloustukea. Tosin se määrä riihikuivaa kalpenee toisen tosiseikan edessä – Mandatum-kauppojen avulla ja kautta Wahlroos rikastui sikamaisesti veronmaksajien rahoilla.
On se aika hölmö, ristiriitainen ellei peräti kaksinaamainen tilanne. Ensin maksamme omalla työllämme avokätisesti Wahlroosille, ja sitten vaadimme toisella kädellä, verottajan hanskalla, näitä jo annettuja (hänen näkökulmastaan saavutettuja) etuja takaisin. Ei ihme, että Wahlroos haluaa pistää pisteen tälle pelleilylle.
Seuraavana päivänä Helsingin Sanomien taloussivut uutisoivat, että ”Perijöiden yhteiskunta tekee paluun” (HS 23.3.). Jutussa otetaan lähtökohdaksi Thomas Pikettyn kirja Capital in the 21st Century, jossa tämä ranskalainen kansantaloustieteilijä ja verotutkija toteaa että kohta emme pysty rikastumaan työtä tekemällä. Eläkeyhtiö Ilmarisen talousjohtaja Jaakko Kiander on samaa mieltä, ja toteaa että tämä muutos koskee myös Suomea. Kartanonherra Björn Wahlroos teki työtä rahansa eteen ns. kreivin aikaan. Hyvää matkaa, siis!
***
Tämän lähetin Helsingin Sanomien mielipidepalstalle. Ei päässyt alkukarsinnoista pidemmälle.
lördag 3 mars 2012
Nalle är en trygg fiende on turvallinen vihollinen är en trygg fiende on...
Skrev igen till Helsingin Sanomat. Kvalificerade mig inte för slutomgången, det vill säga en plats i spalterna. Bättre lycka nästa gång som man säger. Och jag antar att föremålet för min insändare, Nalle på Åminne, uppskattar försök efter försök, det att man inte ger upp utan tar ansvar för sin mentala hälsa.
Nalle on turvallinen vihollinen
Presidenttivaalin jälkeen vedettiin siellä täällä herneet nenään Sauli Niinistölle omistetun ylistyslaulun johdosta, vaikka itse biisi on melko harmiton suomalainen iskelmätuote koomisine sanoineen. "Kuuden Vuoden Kuuliaisuus" ei ole yhtään sen kornimpi kuin esimerkisi kaiken maailman urheilujoukkueiden rallit ja voittolaulut.
Samaan kastiin kilahtaa Björn Wahlroosin haastattelu "Kapitalistin muotokuva" (HS Sunnuntai 12.2.). Pinnallisella tasolla molemmat kytkeytyvät Niinistö-jytkyyn. Syvemmältä katsottuna mainitut kulttuuripläjäykset ovat yhtä yllätyksettömiä ja tyhjänpäiväisiä, täyttävät kertakulutuksen kaikki kriteerit.
Nallen Wahlroosin murahdus on herättänyt kansalaisia kirjoittamaan. On ollut ilo lukea asiallisia mielipidekirjoituksia ja kolumneja, joiden analyyttiset argumentit ovat ajaneet salolaisen yltiökapitalistin, jos ei ojasta allikkoon, niin ainakin luokkahuoneen nurkkaan. Wahlroosin haastattelu voi olla karhunpalvelus hänelle itselleen sekä jengiläisilleen, muttei julkiselle keskustelulle. Aivan kuten Perussuomalaisten rynnäkkö viime vuoden eduskuntavaaleissa toi uutta verta - tai herätti pahaa verta - politiikkaan, voi Wahlroosin heitot kapitalistin lonkalta elävöittää ja terävöittää julkista keskustelua. Parhaimmassa tapauksessa kääntää kelkan suuntaa kohti inhimmillisempää, vastuullisempaa ja välittävämpää yhteiskuntaa.
Toisaalta Björn Wahlroos on hyvä, ellei täydellinen vihollinen. On liian helppo närkästyä ja suuttua häneen persoonaansa. Kuten Antti Blåfield toteaa on "Wahlroos on ottanut itselleen eräänlaisen hovinarrin aseman" (HS Pääkirjoitukset 15.2.). Jollakin tavalla hän tuo mieleen Perussuomalaisten Teuvo Hakkaraisen. Toinen on kotoisin pystykartanosta, toinen pystymetsästä. Mutta tapa tulla julkisuuteen on yhtä provosoiva ja mustavalkoinen. Sekä selittämätön. Kumpikaan ei jää keskustelemaan lausahduksistaan tai ottamaan vastuuta niistä. Ja molemmille tervejärkinen analyyttisyys taitaa olla outo ilmiö.
Olisi siis parempi jättää "isoherra" Wahlroos oman onnensa nojaan, kuin Nalle kalliolle, ja sen sijaan nousta vastustamaan sairasta ahneutta ja remontoimaan homeisia yhteiskunnallisia rakenteita. Emme tarvitse lisää hänenlaisiaan.
Nalle on turvallinen vihollinen
Presidenttivaalin jälkeen vedettiin siellä täällä herneet nenään Sauli Niinistölle omistetun ylistyslaulun johdosta, vaikka itse biisi on melko harmiton suomalainen iskelmätuote koomisine sanoineen. "Kuuden Vuoden Kuuliaisuus" ei ole yhtään sen kornimpi kuin esimerkisi kaiken maailman urheilujoukkueiden rallit ja voittolaulut.
Samaan kastiin kilahtaa Björn Wahlroosin haastattelu "Kapitalistin muotokuva" (HS Sunnuntai 12.2.). Pinnallisella tasolla molemmat kytkeytyvät Niinistö-jytkyyn. Syvemmältä katsottuna mainitut kulttuuripläjäykset ovat yhtä yllätyksettömiä ja tyhjänpäiväisiä, täyttävät kertakulutuksen kaikki kriteerit.
Nallen Wahlroosin murahdus on herättänyt kansalaisia kirjoittamaan. On ollut ilo lukea asiallisia mielipidekirjoituksia ja kolumneja, joiden analyyttiset argumentit ovat ajaneet salolaisen yltiökapitalistin, jos ei ojasta allikkoon, niin ainakin luokkahuoneen nurkkaan. Wahlroosin haastattelu voi olla karhunpalvelus hänelle itselleen sekä jengiläisilleen, muttei julkiselle keskustelulle. Aivan kuten Perussuomalaisten rynnäkkö viime vuoden eduskuntavaaleissa toi uutta verta - tai herätti pahaa verta - politiikkaan, voi Wahlroosin heitot kapitalistin lonkalta elävöittää ja terävöittää julkista keskustelua. Parhaimmassa tapauksessa kääntää kelkan suuntaa kohti inhimmillisempää, vastuullisempaa ja välittävämpää yhteiskuntaa.
Toisaalta Björn Wahlroos on hyvä, ellei täydellinen vihollinen. On liian helppo närkästyä ja suuttua häneen persoonaansa. Kuten Antti Blåfield toteaa on "Wahlroos on ottanut itselleen eräänlaisen hovinarrin aseman" (HS Pääkirjoitukset 15.2.). Jollakin tavalla hän tuo mieleen Perussuomalaisten Teuvo Hakkaraisen. Toinen on kotoisin pystykartanosta, toinen pystymetsästä. Mutta tapa tulla julkisuuteen on yhtä provosoiva ja mustavalkoinen. Sekä selittämätön. Kumpikaan ei jää keskustelemaan lausahduksistaan tai ottamaan vastuuta niistä. Ja molemmille tervejärkinen analyyttisyys taitaa olla outo ilmiö.
Olisi siis parempi jättää "isoherra" Wahlroos oman onnensa nojaan, kuin Nalle kalliolle, ja sen sijaan nousta vastustamaan sairasta ahneutta ja remontoimaan homeisia yhteiskunnallisia rakenteita. Emme tarvitse lisää hänenlaisiaan.
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)
