Google+ Followers

måndag 28 juli 2014

The Flying Endorfinns

Mitä kaikkea meidän täytyy kestää? Elämä on paljon enemmän kuin kolmen lajin kattaus. Juuri nyt tapahtuu ympäri palloa, kuten harva se päivä. Ukraina ja Gaza ovat otsikoissa. Myös Suomen pääministeri on ollut kalkkiviivoilla. Vähän aikaa sitten hän kävi kestävyysurheilijan ominaisuudessa Joroisissa joraamassa. Vedessä. Pyörän selässä. Jalat tukevasti lenkkitossuissa. Endorfiinit paukkuivat ja kaikuivat mediassa, sen jälkeen. Kuten Piia Elonen toteaa Helsingin Sanomissa: "Ja jos rehellisiä ollaan, Stubbin Twitter-tili näyttää pahalta." (HS Pääkirjoitus 23.7.)

Mutta Ukraina ja Gaza eivät ole näkyneet kovin paljon Hesarin mielipidesivuilla. Valkoposkihanhien ulosteet, suomalaisten tervehtimistavat ja uhanalainen Cygnaeuksen galleria kuuluvat niihin aiheisiin jotka ovat olleet vahvasti esillä niissä mielipidekirjoituksissa jotka ovat päätyneet maamme suurimman lehden sivuille viime aikoina. Täytyy myöntää, pahalta näyttää.

Veikkaan, että silti on kirjoitettu Ukrainasta ja Gazasta. Itse olen lähettänyt Mielipidetoimitukselle. Alla kaksi versiota samasta jutusta.

(Tosin, tuskin saa kirjoittaa tällä tyylillä Hesarin mielipidesivuilla. Siinä se juju varmaan on, ei sisällössä vaan pakkauksessa.)

***

Pienestä kiinni

Aina ei tarvita eduskunta- tai sanomatalon kokoisia otsikoita. Joskus lyhyt ja pelkistetty lause iskee palleaan ja tajuntaan, eikä muuta tarvita.
      "Isona haluaisin olla elossa". Toivoo 17-vuotias nuorukainen Gazassa (HS Ulkomaat 13.7.)
      On myös pienestä kiinni, kun kulutamme, nostamme osinkoja, kuukausirahoja, johtajapalkkoja ja optioita. "Pienet työtoverimme Pakistanissa" (HS Työelämä 13.7.) eivät sitä itse tiedosta, kun he paljain jaloin kahlaavat kaatopaikoilla osina mm. Stora Enson toimitusketjuja. Eikä kukaan ole tainnut kertoa heille, lapsille, että kahtiajakautumisen aika on ohi ja olemme kaikki yhtä suurta työläisperhettä.
      Tosin, aina ei ole pelkästään pienestä kiinni. Mutta siihen Vatikaani paaveineen ei ihan usko. Siksi he ehdottavat maailmanrauhaa Brasilian jalkapallon MM-finaalin ajaksi. Toivon mukaan he rukoilevat lisäksi sen puolesta, että Argentiinan puolustus kestäisi ja maailmanrauha venyisi rangaistuspotkuihin asti.
      Jos luette tämän, tiedätte miten kävi.

(postitettu 13.7.)

Vuoden otsikko meni jo

Antti Berg kirjoitti tv-väkivallasta ja mainitsi Michael Haneken eräänlaisen liikkuvien kuvien vastavoimana. Tämä iltävaltalainen ohjaaja ei peittele väkivallan uhkaa, mutta itse teokset tapahtuvat esirippujen takana, kun kamerat ovat sammuneet. "Se vääntää vatsanpohjassa asti ja saa miettimään, miten rajua väkivalta oikeastaan on." (HS Tänään 20.7.)
      Tästä tuli mieleen vuoden otsikko: "Isona haluaisin olla elossa (HS Ulkomaat 13.7.) Aina ei tarvita eduskunta- tai sanomatalon kokoisia otsikoita. Joskus lyhyt ja pelkistetty lause iskee palleaan ja tajuntaan, eikä muuta tarvita.
      Siis eikä juuri muuta tarvita avaamaan silmiä ja tunneskaaloja. Sen lisäksi tarvitaan kuitenkin ja tietenkin taustatietoja, analysoivia artikkeleita ja kyseenalaistavia kolumneja.
      Puhumme usein suurista kokonaisuuksista, EU:sta, jopa globaalitaloudesta. Kenties voimme röyhistellä että Suomessa tuloerot ovat kansainvälisesti maltillisia - ja edelleen leikkiä että vastakkainasettelun ja kahtiajakautumisen aika on ohi.
      "Pienet työtoverimme Pakistanissa" (HS Työelämä13.7.) ovat tuskin samaa mieltä, kahlatessaan kaatopaikoilla paljain jaloin, osana maailmanlaajuisen edelläkävijän tuotantoprosessia. Tämän lapsityövoiman päähän ei mahdu kuvitelma, että olemme kaikki yhtä ja samaa työväkeä. Ei mahdu, vaikka toimitusketjun pääkonttori sijaitsisi Suomessa ja yhteenkuuluvaisuus olisi meidän presidentin päiväkäsky.

(postitettu 21.7.)

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar