Lainaamo, lastu, lohkaisu

Käännös on tapahtunut Helsingin keskustakirjaston matkalla kohti 2017 --- satavuotiaan itsenäisen Suomen asiakkaan luo. Valtio on luvannut rahoittaa omalta osaltaan. Mutta summa, 30 miljoonaa, on kuitenkin kourallinen lastuja verrattuna odotettuun (ja sattumoisin suurin piirtein yhtä vähän/paljon kuin Stephen Elop nettoaa Nokia-sessioistaan).

Kolmekymmentä miljoonaa on toisaalta hieman enemmän kuin se summa jolla Turku viitisen vuotta sitten sai uuden pääkirjastokokonaisuuden (uudisosa 2007 ja peruskorjattu vanha kirjastotalo 2008). Muutama päivä sitten kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki piti huolta "150-vuotiaan" Turun kaupunginkirjaston juhlapuheesta. Siinä oli alleviivaava alku:

"Demokratia ja kirjastolaitos kulkevat käsi kädessä. Siitä osoituksena on tämä viikko. Tänään juhlitaan Turun kaupunginkirjaston 150-vuotisjuhlia. Ja huomenna eduskunnassa pidetään säännöllisen valtiopäivätoiminnan 150-vuotisjuhlaistunto. Molemmat ovat merkkitapauksia suomalaisen demokratian, sivistyksen ja tasa-arvon kannalta."

Jos jää pohtimaan miksi valtiovalta ei ole hanakas tukemaan Helsingin "käänteentekevää" keskuskirjastoa vielä reiluummin, niin löytynee monta eritasoista syytä. Paavon puheesta voi halutessaan bongata demokraattisia argumentteja, kuten huoli lähikirjastoista ja niiden pärjäämisestä megakirjastojen varjossa. "Meidän on aina pidettävä mielessä, että kirjastot ovat kunnille lakisääteisiä palveluja ja luonteeltaan ne luokitetaan perus- ja lähipalveluiksi."

Kun Helsingin keskustakirjasto toivoo valtion avokätisempää anteliaisuutta vedoten itsenäisen Suomen juhlavuoteen, vedoten siihen olettamukseen että se toimisi Suomen kirjastolaitosten edelläkävijänä, voimme taas vilkaista Paavon olan yli. "Turulla on ollut merkittävä asema koko Suomen kirjastotoiminnan kehittymisessä."

Edelläkävijöitä on toisin sanoen monta, monen monta. Ei ole monopoliasemaa tarjolla. Sitä paitsi on kysymys yhteistyöstä ja tiedon jakamisesta, ei pelkästään asiakkaille vaan myös kirjastojen kesken. Ja kaiken kukkuraksi, pienempien paikkakuntien "keskustakirjastot", lähikirjastot ja kirjastoautot voivat myös olla edelläkävijöinä, siinä missä suuret ja mahtavat kirjastolaitokset. Pitääkin olla, koska se mikä sopii isoille ei välttämättä sovi pienemmille.

***

Sitten toiseen juttuun - tai no, liittyen "megakirjastoihin". Eilisen Ylen uutinen markkinoi kirjastoja tapahtumafoorumeina. Asiasta varmaan enemmän myöhemmin, tai toisaalla, mutta tähän hätään pieni ihmettely sanasta lainaamo. Siis kun todetaan että "Kirjastot ovat muuttumassa lainaamoista yhä enemmän tapahtumafoorumeiksi." Eihän siinä mitään, välttämättä. Mutta vaarana on, että lainaamo-käsite saa kielteisen latauksen itsessään.

Kirjaston yksi perusidea on, että saa lainata eikä joudu tai tarvitse maksaa. Mutta lainaaminen on vain väline, toiminta, välityksen muoto. Ydin on lainatavarassa, sen sisällössä, arvossa ja käyttötarkoituksessa. Eihän kirjan ostamisen juju ole ostamisen aktissa, vaan kirjan ja sen sisällön hyödyntämisessä.

Ja loppujen lopuksi, eikö vain -. Tapahtumafoorumeissa lainataan myös, mutta paikan päällä: kirjoja, käsikirjoja, päivä- ja aikakauslehtiä, tietokantoja, tietokoneita, sähköverkkoja ja muita verkkoja, henkilökunnan apua, tiloja, huonekaluja ja niin edelleen.

Itse asiassa, lainaaminen ei ole pelkästään vain väline, toiminta, välittämisen muoto. Se on viisasten kivi.

‘IN FINLAND, LIBRARIES ARE HOLY PLACES’

Det är vår i Toronto eller nånstans i Kanada och Sheree-Lee Olson drömmer om nya resor. Men hon ser inte bilder av New York, Barcelona eller Paris. Hon längtar tillbaka till Åbo.

"Turku is Finland’s southern port city, across the Baltic from Stockholm. The market is full of ingenious wooden utensils handcrafted in the archipelago. The drinking tents puff out the smell of fried onions and the voices of rowdy fisherfolk. And the library! That’s the most exciting address in town."

Hon besökte Finland och Sverige med en grupp skribenter och före färjefärden västerut stannade de upp i Åbo. Stadens nya bibliotek var en magisk plats, konstaterar hon. Enorm och fylld med ljus, överhöljd med vacker finländs design, massiva färgglada väggdekorationer, nutidskonst i fönstren. Hennes guide hade sagt "att i Finland är biblioteken heliga platser".

Hon skriver under den påstådda utsagan med ett enkelt "Amen".

"The best part was the children’s section, where vitrines were actually set into the floor, housing tiny fairy tale vignettes of plants and animals. And naturally, this being Europe, the library had a sun drenched courtyard where you could have a beer. A beer! At the library!"

Sheree-Lee Olson är en kanadensisk romanförfattare, poet och journalist. Ovanstående citat återfinns i hennes blogg ‘IN FINLAND, LIBRARIES ARE HOLY PLACES’ (Open book: Toronto, March 31, 2009)

Musta naakka. Kirjoja, kulttuuria ja kohtaamisia

"Kirjastoblogi Musta naakka on syntynyt Turun kaupunginkirjaston henkilökunnan halusta jakaa omia kokemuksia ja elämyksiä ja toisaalta esitellä kirjastoa työntekijän näkökulmasta. Tarkoituksemme on muun muassa kertoa lukukokemuksistamme, esitellä levyjä ja elokuvia, kirjoittaa kirjaston tapahtumista ja muistakin kirjastoon liittyvistä asioista.
Nimensä blogi on saanut Varsinais-Suomen maakuntalinnusta, naakasta. Sitä pidetään älykkäänä ja sosiaalisena lintuna, joten se sopii hyvin blogimme nimeksi. Toivomme, että blogi olisi asiakkaiden ja henkilökunnan yhteinen tapaamispaikka, jossa kaikki viihtyisivät.
Tulkaa mukaan kommentoimaan ja keskustelemaan!"

Finland som biblioteksmodell

I förra fredagens Turun Sanomat intervjuades Barbro Wigell-Ryynänen från undervisningsministeriet, under rubriken Suomi on kirjaston mallimaa (27.2.09). Den fungerar ju naturligtvis också som motto eller slutsats för hela artikeln. Men ändå ingen orsak att stanna upp redan här. För visst är det smickrande att läsa, att Finland är en föregångare & ett föredöme i biblioteksvärlden. Att vi bor i ett modelland ifråga om bibliotekstjänster och dito utveckling. Att våra utlåningssiffror per capita är imponerande. Bör naturligtvis hållas i minnet, att vi ändå inte är helt ensamma om att vara bra, vi har gott sällskap av våra nordiska grannländer. Gemensamt är bl.a. att användningsgraden är hög, ny teknologi utnyttjas, kvalitativ service erbjuds och fina byggnader uppförs - som rätt nyligen i Åbo (se nedan: Kaikki vieraat tahtovat Turun kirjastoon).

Wigell-Ryynänen påminner också om att de allmänna biblioteken i Finland tog internet i bruk år 1995, samt att medan många länder för tillfället bygger upp dagens bibliotek funderar vi i Finland och Norden redan på framtidens bibliotek.

Dessutom understryker hon det som börjar vara vanliga vardagen ifråga om våra kära "folkbibliotek", d.v.s. att de inte längre är lånestationer utan mötesplatser, studieplatser och arbetsplatser - folk jobbar som bara den i det allmänna vardagsrummet. Smatter knatter. Bibliotekets olika sorters datorer eller egna bärbara är i flitig användning.

Trots det minskar definitivt inte allas vårt behov av bibliotekarier, menar Wigell-Ryynänen.

"Personal behövs för att bringa reda i komplicerade sökningar. Enligt min åsikt är behovet av personal större nu än förr. Låneautomater och kundterminaler gör inte alls biblioteksanställda överflödiga. Då förändringen sker i riktning självständig biblioteksanvändning, behövs sakkännare för mer krävande uppgifter, säger Wigell-Ryynänen. Enligt henne är Finland och Danmark föregångare inom utvecklingen av bibliotekstjänster på internet."

Intervjun med biblioteksinspektör Wigell-Ryynänen ingick i en helsida om bibliotek. De övriga rubrikerna:
Kaikki vieraat tahtovat Turun kirjastoon
Ruotsin kirjastotointa kiusaa kirjava hallinto
Brysselin kirjastoja vaivaa tilanpuute
Varsovan idyllinen kirjasto sinnittelee muutospaineissa
Britit vaihtoivat rakkauden rikoksiin

TKUkirjasto's Channel on YouTube

The 25 Most Modern Libraries in the World

By Christina Laun