Katoava Katainen Jyrkänteellä Jyrkimmällä

Jyrki Katainen kiittää ja kumartaa. Jari Sarasvuo sanoo suoraan - Katainen epäonnistui pääministerinä (Helsingin Sanomat 14.6.) - mutta toivoo siitä huolimatta, "että historia ei tuomitsisi Kataista liikaa, sillä ulkoiset, Suomen pääministeristä riippumattomat syyt ovat pitkälti ongelmien taustalla".

Toisaalta voidaan todeta, että valtiovarainminististeri Kataisella - kuten myös pääministeri Matti Vanhasella - oli suuria vaikeuksia laskea 1 + 1 nippa nappa kuusi vuotta sitten. Kesäkuun alussa lähetin HS:n Mielipidesivuille pienen muistutuksen tästä. Sitä ei julkaistu, joten tässä:

On erehdyksiä ja erehdyksiä

Nyt kannattaa pitää jalat tukevasti maassa. Ei ole mitään syytä luopua suhteellisuusteoriasta. Kataisen inhimillinen erehdys ilmatilanloukkaus-jupakassa on vain inhimillinen erehdys.

Mutta se että Matti Vanhanen ja Jyrki Katainen syksyllä vuonna 2008 totesivat yhteen ääneen, että globaali lama ei iske meihin kovin voimakkasti koska Suomen talous on tukevalla pohjalla, on huomattavasti vakavampi rajanylitys. Siinä pääministeri ja valtiovarainministeri olivat täysin siivellä muissa maailmoissa, vaikka hornankattilassa poreili ja poksahteli. Osoitti että oli jätetty paljon muuta lukematta, kuin jokunen tekstiviesti.

Poliittinen luottamus, mistä se on tehty?

Taas hutera yritys päästä ääneen Helsingin Sanomien mielipidepalstalle. Lähetin jo viikkoja sitten, mutta kolahti näköjään lähinnä roskiksen pohjaan.

Poliittinen luottamus, mistä se on tehty?

Kun Matti Vanhanen ja Jyrki Katainen viitisen vuotta sitten ilmoittivat kansalle ettei globaalinen taantuma tule heilauttamaan Suomen tukevaa taloutta, vähensi tämä ulostulo radikaalisti luottamusta mainittujen ministereiden poliittiseen asiantuntemukseen. Kun Katainen ilman kilpailutusta tilasi tulevaisuuden sinisiä visioita Pekka Himaselta, karisi nykyisen pääministerin selästä viimeisetkin rippeet poliittisesta luottamuksesta, tai ainakin lähes miljoonan euron edestä. Kun Eija-Riitta Korhola A-studion lähetyksessä 10.10. iski kirveensä kiveen, vertailemalla vapisten ja harkiten Greenpeacea Al-Qaidaan, meni luottamus siihen että hän kykenee edustamaan sivistystä, inhimillisiä arvoja, järjenjuoksua tai edes Suomea Euroopan parlamentissa. Kun Simon Elo samassa Ylen ajankohtaisohjelmassa piti omaa napaansa tärkeämpänä kuin napapiiriä, eli antoi ymmärtää että maamme "ruotsin kielen kysymys/ongelma" on pohdinnan väärti, ei arktinen ulottuvuus, torpedoi hän samalla sitä lähes sovinnollista vaikutusta jonka hän siihen asti oli tuonut julki. Kun Heidi Hautala Himasgaten vanavedessä pienellä viiveellä tiedotti omista ja omavaltaisista päätöksistään, oli hänen luottamuksensa valunut ojansa päähän. Mutta kun Hautala ripeästi myönsi erehdyksensä ja erosi ministerin tehtävästään osoitti hän sitä Korholan toivomaa ryhdikkyyttä. Kun näin pääsi käymään, mistä se poliittinen luottamus oikeastaan on tehty. Kenelle se viime kädessä kuuluu, Hautalan tapaisille pyyhkeen kehään heittäjille, johtopäätösten vetäjille?

Katainen, Vanhanen & höpsismi

Skrev en insändare i Helsingin Sanomat 16.7. Just före riksdagsvalet i våras bredde Jyrki Katainen ut sig i Kokoomus valreklam. Han pekade finger åt övriga partier och anklagade dem för "höpsism". Det var hög tid att ge svar på självokritiskt (för)tal.

Drygt en månad senare var Matti Vanhanen i farten med ett debattinlägg i samma tidning: "Vain euron kriisin hoitaminen lopettaa rahamarkkinoiden epäluottamuksen".

Jag försökte få komma till tals den här gången också. Men utan större framgång, trots att jag harklade ljudligt. I det följande det inlägg jag skickade in till redaktionen för HS Mielipide:

Myös Suomen kansalaiset ansaitsevat luottamusta, kiitos!

Päällisin puolin näyttää siltä että Matti Vanhasen hallitus osoittautui opettavaiseksi Siperiaksi. Kirjoitus "Vain euron kriisin hoitaminen lopettaa rahamarkkinoiden epäluottamus" (HS Mielipide 26.8.) antaa ainakin viitteitä vanhan valtiomiehen viisastumisesta. Vanhanen esittää ehdotuksia ja pohdintoja nykyisen maailmanlaajuisen talouskriisin ratkaisemiseksi ja samankaltaisten tulevien jarruttamiseksi ja estämiseksi. Kirjoitus jää kuitenkin puolitiehen. Meidän entinen pääministerimme sivuttaa sitä luottamuspulaa – sitä "valuvikaa" – joka syntyy tilanteessa jossa Suomen hallituksen pääministeri ja valtiovarainministeri kilvan väittää ettei globaali lama pysty ravistelemaan maan taloutta puusta allikkoon. Näin tapahtui ihan julkisesti syksyllä 2008. Väittäjät olivat Matti Vanhanen ja Jyrki Katainen.

Odotin, että Vanhanen olisi esittänyt rakentavia ehdotuksia myös tämän ongelman suhteen: miten varmistamme että hallituksessa toimii henkilöitä joilla on riittävästi resursseja ja henkistä pääomaa kohdata globaaleja ilmiöitä ja oman maan kansalaisia. Edellämainittuja ymmärtäen ongelmien laajuutta, yleismaailmallisuutta ja monisyisyyttä. Jälkimmäisiä huomioiden sitä, että ovat kanssaihmisiä ja ansaitsevat muuta kuin höpsismiä ja populismia.

Tuntuu siltä, että on kysmys helposti syttyvästä tartunnasta. Kevään eduskuntavaalien kynnyksellä silloinen valtiovarainministeri Katainen kääntyi ovensuussa syyttäen rällättäen kilpailijoitaan höpsismistä. Kun miettii mitä sitten tapahtui, ei voi mitenkään välttyä epäilystä että sekä hallitustunnustelija Katainen että pääministeri Katainen sortui ylimielisyyteen ja sai tartunnan.

Toisaalta ym. kolmen vuoden takaiset puheet kielivät höpsismin ja populismin oireista jo silloin.