Kesähelteiden aikana palstoilla viipyi toisenlaisia valioasioita. Meijerijohtaja Pekka Laaksonen väsähti maitoriitaan - "Kilpailu- ja kuluttajavirasto syytti Valiota määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä" - ja hyppäsi kolonnasta pois. Laaksosen eläkkeellelähdöstä (rintamakarkuruudesta) syntyi fifty-sixty -taistelu. Syyllistyin itse pyrkimyksiin osallistua taisteluun. Lähetin muutaman kappaleen Helsingin Sanomien Mielipidesivuille (ei räjähtänyt lukijoiden silmille).
***
Kuka ottaa vastuuta, mistä maksusta ja mihin määrään?
Ei sota yhtä miestä kaipaa, eikä yksi valiojohtaja ole esimerkkien summa. Toisaalta voidaan ajatella että yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Pekka Laaksosen lähtö pidemmille pekkaspäiville, siis eläkkeelle 58-vuotiaana, on herättänyt myrskyä maitolasissa ja närää kurkussa ympäri ämpäri ja yli luokkarajojen.Tietenkin olemme kaikki väsyneitä ennemmin tai myöhemmin, esimerkiksi Laaksosen johtajahuoneesta uloslähdön tuloksena. Toiset pitävät sapattia, vaihtavat tehtävää, työpaikkaa tai alaa samassa tilanteessa - joko vapaaehtoisesti tai pakosta.
Populistit väittävät tiheään tahtiin, ettei saada tarpeeksi pätevää porukkaa hoitamaan vaativia ja vastuullisia posteja, mikäli "raksan liksa" ei syleile maailmoja tai taivaita. Tosiasia on, että sillä kolikolla on toinen puoli ja laidunreitillä myös loppu-slut. Kun on lypsetty tarpeeksi tekee mieli maistaa ja nauttia. Suuret tulot voivat houkutella suuria kaloja, joo, mutta yhtä lailla patistaa ennenaikaiselle eläkkeelle. Mitä enemmän fyffeä, sitä enemmän aikaa kuluttamiseen ja nauttimiseen.
Mutta hei, te kaikki siellä jossain: eikö mahtavien palkkojen pitänyt olla korvauksena kärsimyksestä ja vastuunkannosta, auttaa yli väsymysten ja vastoinkäymisten? Nyt haisee hapantuneelle, jotain mätää valiomaassa.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar