Kulttuurikuntoilua Kalevalan päivänä

Välillä voi unohtaa, että Suomi on myös suomenkielinen. Tänään Kalevalan päivänä - suomalaisen kulttuurin päivänä - sää suosi kielikylpyä kulttuurikuntoilun merkeissä. Päätin lähteä Aurajokea pitkin Halisten koskelle.

Suomen sydän - joskus ihmisellä voi olla sydän kurkussa, mutta Suomi-neidolla on sydän säären korkeudella tai nilkoissa.

Suomen sydän - kultttuurikuntoilureitti on täysin suomenkielinen; toki historian valossa vahvasti ruotsinkielisissä maisemissa on paikallaan harrastaa sitä kielikylpyä, ja muistuttaa suomenkielen olemassaolosta.

Kevät on jo ovella, mutta hieman ruosteinen vielä.

Turussa on tapana aina olla tois puol jokke, ja siihen tarvitan monen monta siltaa. Tämän sillan kaiteissa kilisee rakkauden munalukkoja. Taustalla Koroisten risti.

Kulttuurikuntoilu on kaiken kukkuraksi valohoitoa. Tässä koivu ja aurinko.

Mikäli kulttuurikunto tarvitsee lisävahvistusta on apu mutkan takana.

Vaihtoehtoisesti voi ottaa lunkisti lenkillä.

Reitiltäni portin löysin.

Enkeli ja dino.

Kulttuurikuntoilu on hyväksi, niin kauan kun ei juokse jalat alta. (Ja vähemmästä voi pissattaa.)

Kulttuurikuntoilija voi sulautua maisemaan. Muuttua sivustakatsojasta osaksi.